Pääkuva: Kokous SLHY:n toimitilassa Vellamonkadulla keväällä 2018.
Sytykkeenä Suomen Laivahistoriallisen Yhdistyksen perustamiselle oli löytää kustantaja Suomen talvimerenkulkua esittelevälle englanninkieliselle julkaisulle. Julkaisu ilmestyi vuonna 1985 nimellä Through Ice And Snow, ja sen tekijöitä olivat Seppo Laurell ja Erkki Riimala. Kirjanen oli tarkoitettu myytäväksi Lontoossa National Maritime Museumissa, jonne oli avattu Riimalan suunnittelema Suomen merenkulkua esittelevä Sea Finland –niminen näyttely. Koska sopivaa kustantajaa ei tiukalla aikataululla löytynyt, Riimalan johdolla päätettiin perustaa julkaisijaksi yhdistys, joka samalla kokoaisi muutenkin laivoista ja merenkulusta kiinnostuneita asianharrastajia yhteen.
Alkuaikoina yhdistyksen jäseneksi pääsi vain kutsusta. 1980-luvun lopulle tultaessa jäseniä oli vielä alle 20. Heidän joukossaan oli kuitenkin alalla tunnettuja nimiä, kuten Seppo Laurell, Juhani Valanto, Esko Pakkanen, Martti Myllylä ja Pekka Kinnari. Toiminnan organisoijana oli pitkälti Riimala, joka myös laivamaalarina tunnettiin. Yhdistys julkaisi Erkki Riimalan kirjat Höyryä Helsingin vesillä (1987) ja Meren, kanavan ja laivojen Viipuri (1991). Lisäksi yhdistys kustansi joukon pienempiä kirjasia sekä kaksi numeroa Navis Fennica -nimisiä lehtiä.
Navis Fennica –nimen sai myös Erkki Riimalan suunnittelema neliosainen Suomen merenkulun historiaa esittelevä kirjasarja, joka toteutettiin 1990-luvun puolivälissä. Kustantajana oli WSOY, ja kirjaa myytiin ajan tapaan puhelinmyynnillä. Teoksen sisällöstä vastasivat yhdistyksen jäsenet, joista löytyi eri osa-alueiden tuntemusta. Tässä vaiheessa jäsenmäärä kasvanut yli 50 hengen suuruiseksi. Joukossa olivat mm. Jorma Tuomi-Nikula, Thure Malmberg, Kaius Hedenström, Jarmo Saarinen, Hannu Hillo, Hannu Vartiainen ja Rami Wirrankoski. Myös allekirjoittanut hyväksyttiin tuolloin yhdistyksen jäseneksi, ja osallistuin kirjan tekemiseen. Yhdistyksen puheenjohtajaksi oli vuonna 1990 valittu Matti Pietikäinen, tunnettu båtologi, laivavalokuvaaja ja kirjojen tekijä.
1990-luvun lopulla heräsi ajatus oman lehden julkaisusta. Esikuvana oli jossain määrin ruotsalaisen Klubb Maritimin Båtologen. Uskoimme, että Suomestakin löytyisi riittävä määrä aihealueesta kiinnostuneita lukijoita. Olihan lehdessä tarkoitus käsitellä laajasti kaikentyyppisiä laivoja sekä myös varustamoiden ja telakoiden historiaa. Alku oli silti hankalaa, sillä muutaman kymmenen harrastajan jäsenmäärä ei riittäisi painetun lehden tekemiseen kustannustehokkaasti. Yhdistystä uudistettiin ja jäsenmäärää alettiin kasvattaa osin juuri lehteä markkinoiden. Koska omaa rahoitusta ei ollut, haimme apurahaa Jenny ja Antti Wihurin rahastolta, joka sen meille myös myönsi. Tässä vaiheessa yhdistyksen puheenjohtajaksi nousi Hannu Hillo.
Minun lisäkseni lehteä olivat aktiivisesti perustamassa Rami Wirrankoski, Matti Pietikäinen, Erkki Riimala sekä Oiva Fyrqvist graafikon ominaisuudessa. Myös porvoolainen pitkän linjan båtologi Bengt Sjöström saatiin heti mukaan sisältöä tuottamaan. Moninaisten vaiheiden jälkeen ensimmäinen Laiva-lehti ilmestyi keväällä 2001. Siinä oli 36 sivua, jotka kansia lukuun ottamatta olivat mustavalkoisia. Jäsenmäärä moninkertaistui, mutta se oli lehden alkuvuosina vielä selvästi nykyistä alhaisempi. Pikku hiljaa lehteä kuitenkin kyettiin painamaan jäsenmaksutuloilla. Toimitin lehteä kaksi vuotta, minkä jälkeen päätoimittajaksi tuli Rami Wirrankoski, joka jatkaa tehtävässä edelleen. Vuosien myötä sivumäärä kasvoi ja lehti muuttui kokonaan neliväriseksi. Jäsenmäärä nousi parhaimmillaan yli tuhannen.
Kun lehtiä ja muutakin materiaalia alkoi olla, yhdistys kaipasi toimitilaa, tai ainakin varastoa. Ensimmäinen kellaritila saatiin joulukuussa 2002 vuokratuksi Töölöstä osoitteesta Mannerheimintie 56. Ylimääräiset lehdet saatiin varastoitua sinne. Matala tila ei ollut varsinaisesti toimisto, mutta pienimuotoinen työskentely oli sielläkin mahdollista pienten ikkunoiden ansiosta.
Vuoden 2005 alussa muutimme ensin pieneen 20 neliön liiketilaan Kallion Fleminginkadulle, mutta jo heinäkuussa saimme hieman Isommat 38-neliömetriset tilat samalta kadulta. Sinne aloimme rakentaa myös toimistoa ja pientä kirjastoa. Siellä oli tilaa pitää myös lauantain Messitapaamisia.
Kun kirjasto ja arkisto kasvoivat erilaisten lahjoitusten myötä, tuli tarve entistä suuremmille tiloille. Sellaiset löytyivät toukokuussa 2008 Vellamonkadulta Hermannista, jossa oli kahdessa tasossa jo yli 100 neliötä. Hermannista jouduimme lähtemään kymmenen vuoden jälkeen, kun koko talo meni remonttiin. Kaksi vuotta sitten keväällä muutimme nykyisiin tiloihin Pohjois-Haagaan. Kirjastoa jouduttiin jonkin verran supistamaan ja muutakin tavaraa piti poistaa, vaikka neliömäärältään uusi tila onkin samankokoinen. Suuren määrän kirjoja lahjoitimme Uudenkaupungin merihistorialliselle yhdistykselle, joka kartutti niillä omaa kirjastoaan.
SLHY:n kirjaston ja arkiston hyllymetrit lisääntyivät voimakkaasti erityisesti Vellamonkadun aikana. Erkki Riimalan kuoltua yhdistys sai hänen valokuvakokoelmansa, joka myöhemmin digitoitiin Rauman merimuseossa. Sittemmin yhdistys sai testamenttina kaksi aivan toisen kokoluokan kokoelmaa, eli Matti Pietikäisen ja Bengt Sjöströmin arkistot, jotka sisälsivät niin valokuvia ja negatiiveja kuin monenlaista muuta aineistoa, kuten omia tietokortteja, kirjoja ja esitteitä. Hyvä yhteistyö Rauman merimuseon kanssa sai jatkoa, kun siellä digitoitiin tuhatmäärin Matti Pietikäisen diakuvia. Niiden saamista nettiin selvitellään.
Kaksi suurta lahjoitusta saatiin Helsingin satamalta ja Finnlines Oyj:ltä. Kun satama muutti pois Jätkäsaaren ns. Bunkkerista ja se tyhjensi siellä olleet varastonsa, saimme sieltä mm. kirjoja, lehtiä ja esitteitä monen vuosikymmenen ajalta. Finnlinesilta saimme arvokkaan arkistokokoelman valokuvineen, pöytäkirjoineen ja muine dokumentteineen. Osan aineistosta olemme välittäneet Elinkeinoelämän keskusarkistoon Mikkeliin. Myös monia pienempiä kokonaisuuksia olemme vuosien saatossa saaneet.
Lehden ohella SLHY on laajentunut myös internetiin. Vuonna 2007 SLHY avasi yhdessä Suomen merihistoriallisen yhdistyksen ja Suomen meriarkeologisen seuran kanssa Merihistoria.fi -nimisen meri- ja laivahistoriallisen aineiston digitaalisen arkiston, jossa runsaan kymmenen vuoden ajan julkaistiin myös uutisia ja tietoa ajankohtaisista tapahtumista. Arkistokuvien rungon muodosti Thure Malmbergin kuvakokoelma. Alun perin täysin kaksikieliseksi (suomi, ruotsi) perustettu sivusto on edelleen olemassa, vaikka päivitykset on lopetettu. Luultavimmin olemme ajamassa alas sivuston, jonka ohi aika lienee nyt ajanut.
Museoviraston kanssa toteutimme 2010-luvulla mittavan kulttuurihistoriallisten laivojen inventointihankkeen. Tarkoituksena oli päivittää 1980-luvulla tehty Laivamuseotoimikunnan mietintö.
Toimin itse SLHY:n puolella hankkeen projektijohtajana ja kiersin samalla Suomea vanhoja laivoja etsimässä ja kuvaamassa. Hankkeen tulokset julkaistiin vuonna 2019 julkaistussa Kelluva kulttuuriperintö -kirjassa, ja lisäksi maamme perinnealukset saivat esittelyn omana hankkeenaan toteutetussa Laiva.fi-tietokannassa. Museoviraston lisäksi näihin saatiin rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Inventoinnin tarve huomattiin Museoviraston perinnealusten asiantuntijalautakunnassa, jonne SLHY sai edustuksen vuonna 2006. Lautakunta mm. arvioi perinnealushakemuksia ja tekee esityksiä myönnettävistä avustuksista. Itse toimin tällä hetkellä lautakunnan puheenjohtajana, SLHY:n mandaatilla.
SLHY on moninaisen yhteistoiminnan myötä mukana useissa hankkeissa. Vuonna 2004 SLHY oli Suomen Höyrypursiseuran ja ministeri Aatos Erkon kanssa mukana perustamassa Satamajäänsärkijä S/S Turso yhdistystä, joka hankki sotakorvauslaiva Turson takaisin Suomeen. SLHY on edelleen kunnostettua Tursoa operoivan yhdistyksen varsinainen jäsen.
Vuoden 2025 alussa SLHY:n jäsenmäärä on noin 800, minkä lisäksi Laiva-lehden tilaajia on noin satakunta. Juhlavuosi kuluu työn merkeissä. Lehdenteon ohella digitoimme kuvakokoelmiamme ja pyrimme saamaan seuraavan kirjajulkaisumme valmiiksi.
Artikkeli on julkaistu alun perin Laiva-lehdessä 2/2025.

